Ohita valikko

Tammikaivon alue

Karttapalveluun

Tammikaivon alue sijaitsee Klemettilässä, kaupungin itäpuolella, Sepänkyläntien, Sairaskodinkadun, Tammikaivontien sekä Silmukkatien yritysalueen rajaamana. Tammikaivon alue sijaitsee Klemettilässä, kaupungin itäpuolella, Sepänkyläntien, Sairaskodinkadun, Tammikaivontien sekä Silmukkatien yritysalueen rajaamana. Alueella sijaitsee vanhusten palvelukeskus Tammikartano, Klemettilän päiväkoti, kaupunginsairaala ja pääterveysasema, Vaasan ammattiopisto, pelastuslaitos, urheiluhalli sekä museoalue. Näiden eri toimijoiden keskelle jää viehättävä yhteinen viheralue. Parkkialueita on terveysaseman edessä ja ammattiopiston edustan kentällä. Tammikaivon alue sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä ja on uuden Vaasan vanhimpia. Alueen kulttuurihistoria on rikas sekä kasvillisuutensa että rakennusten ja rakennelmiensa osalta.

Yhteistä viheraluetta lampineen. Kuva Hanna Kalliomaa 2009.

Tammikaivon alueella on monipuolinen historia, josta löytyy paljon esimerkkejä sekä paikan rakennusperinnöstä että kulttuurikasvillisuudesta. Klemettilän asutushistoriaa voi seurata aina 1400-luvulle saakka. Asutus oli aluksi talonpoikaista, mutta 1600-luvulla alueelle perustettiin Klemettilän kartano, Klemetsögård. Parhaiten Klemettilästä lienee kuitenkin jäänyt tietoon Vaasan palon (1852) jälkeinen aika vaivaistalona eli Fatikoolina. Jokunen kartano- ja vaivaistalovaiheiden aikainen rakennus on edelleen paikallaan ja lisäksi alueelle on rakentunut 1900-luvulla uudempia rakennuksia. Bertsin ja Boijesbackenin talonpoikaisasutukseen liittyneet rakennukset ovat paikalta hävinneet, mutta kivijalat ja kulttuurikasvillisuus näyttävät edelleen niiden sijainnin metsässä.

Fatikoolin pihapiiriä. Taustalla vellikellorakennus eli Hiirelä. Kuva Hanna Kalliomaa 2009.

Alueella kävijän kannattaa kiertää Fatkoolin pihapiirissä, josta löytyy mm. taidemaalari Eero Nelimarkan synnyinkoti. Samalla voi myös katsastaa isotuomipihlajien rajaaman ”amfiteatterin” sekä lopuksi istahtaa alueen keskellä sijaitsevan lammen äärelle ihastelemaan kauniisti hoidettua puistoa ja sen monipuolista kasvillisuutta. Reitistö alueella on pääosin esteetöntä, mutta halutessaan kävijä voi tehdä lenkin alueen metsien pienillä poluilla ja piipahtaa hävinneiden talonpoikaispihapiirien Bertsin ja Boijesbackenin kasvillisuuden keskeltä aukeavissa pihapiireissä.

Isotuomipihlajien rajaama tila. Kuva Hanna Kalliomaa 2009.

Tammikaivon alueella riittää nähtävää jokaisena vuodenaikana. Kasveista kiinnostunut ajoittaa käyntinsä tietenkin kasvukaudelle, mutta rakennettua kulttuuriympäristöä pääsee ihailemaan myös talviaikaan. Bertsin ja Boijesbackenin kasvillisuus kukkii ja erottuu parhaiten keväällä. Näillä villiintyneillä talonpoikaispihoilla voi tällöin nähdä idänsinililjojen, käenrieskojen, syreenien ja omenapuiden kukinnan. Kulkeminenkin on helpompaa keväällä, kun kasvillisuus ei vielä ole kovin korkeaa. Kannattaa muistaa kuitenkin varoa paikallaan yhä olevia kivijalkoja, kaivoja ja kellareita.

Boijesbackenin hylätyn omenatarhan vanhat hedelmäpuut tuottavat yhä satoa. Kuva Hanna Kalliomaa 2009.

Fatikoolin alueella kasvillisuus ei ole pääosin kovin vanhaa, mutta alueen vanhin säilynyt rakennus, Hiirelä, on 1700-luvulta. Museoalueelle suuntaavat siis rakennetusta kulttuurihistoriasta kiinnostuneet mihin vuodenaikaan tahansa.  Lammen ympäristössä on monipuolista ja osaksi myös Vaasan seudulle harvinaista kasvillisuutta, jossa riittää katsottavaa ympäri kasvukauden. Keväällä lammen ympäristössä voi nähdä kukassa krokuksia, palloesikkoja, narsisseja ja valkovuokkoja. Eniten nähtävää lienee kuitenkin kesällä, jolloin kukkivat alppiruusut, kultasade, kanukat ja syreenit sekä useimmat lammen rannan perennat, kuten pionit ja töyhtöangervot. Samoihin aikoihin kukkivat myös mooseksenpalavatpensaat, joiden koskemista on syytä välttää, sillä ihokosketus kasviin aiheuttaa allergisen reaktion iholla. Loppukesästä kukkivat hortensiat ja syksyllä koristeina toimivat happomarjojen syysvärit ja marjat. Ihmeteltävää riittää myös kukinta-aikojen ulkopuolella, esimerkiksi kirjokanukka, piikkiaralia ja jalopähkinä lammen ympäristössä ovat katselemisen arvoisia.

Hurmehappomarja Berberis x ottawensis ’Suberba’. Kuva Hanna Kalliomaa 2009.