Ohita valikko

Selkälokki

Larus fuscus

Selkälokki. Kuva Jan Nyman.

Yleistä. Selkälokki on Suomessa harvalukuinen lokkilintu, jonka pesimäkanta on vähentynyt viime vuosina. Muista lokeista poiketen selkälokki muuttaa talvehtimaa Afrikkaan saakka, muiden lokkien jäädessä pääosin Itämeren ja Pohjanmeren alueille. Keväisin ensimmäiset selkälokit saapuvat pesimäluodoilleen huhtikuussa, syksyllä muutto tapahtuu elo-lokakuussa. Selkälokki on luokiteltu Suomen uhanalais-luokituksessa vaarantuneeksi lajiksi.

  • Pituus 50-60 cm
  • Pesä maassa tai poikkeuksellisesti rakennuksen katolla
  • Muuttaa talveksi Afrikkaan
  • Ravintona enimmäkseen kalat

Elinympäristö. Selkälokki asustaa sisämaassa suurten järvien selkävesien saarilla ja rannikolla erityisesti ulkosaariston luodoilla. Viime vuosina on ensimmäisiä selkälokkeja tavattu pesimästä kaupungeissa kerrostalojen katoilla kala- ja harmaalokkien tapaan. Vaasassa todettiin ensimmäinen kattopesintä atlaskartoitusten yhteydessä.

Esiintyminen Vaasassa. Selkälokki on Vaasassa muita lokkeja harvalukuisempi pesimälintu. Se on havaittu pesimäaikaan noin 60 selvitysruudulla. Esiintymisen painopiste on sisä- ja ulkosaaristossa. Kaupungin rannoilla selkälokin voi havaita istumassa muiden lokkien seurassa pienillä luodoilla ja saarilla.